1. Asenne
Asenne ratkaiseen kaiken. Puolivaloilla ajelevat tuomarit pilaavat varmiten kaikkien pelinautinnon. Uskalletaan tuomarihommissa ottaa se rooli ja asema, mitä kaikki kentälläolijat tuomarilta odottavat.
Asenne on kyllä ehkä se tärkein elementti tuomarilla heti sääntötuntemuksen jälkeen. Kun kentälle mennään, siellä pitää huolehtia siitä, että peli pysyy sääntöjen puitteissa eikä jengiä ala loukkaantumaan peleissä. Mikään ei pudota fiilistä enempää kuin arvuuttelu kolmesta asiasta:
1. Osaako se säännöt?
2. Osaako se käyttää pilliä?
3. Putoaakohan siltä nuo housut jalasta, kun näyttää niin veltolta touhulta...
Tuomareiden tulee uskaltaa tuomita sielä kentällä, eikä vain tyytyä katsomaan sivusta ja merkkaamaan maalintekijät paperiin sekä kuittamaan palkkio olemattomasti tehdystä työstä.
Seuraavat rikkeet tulisi todellakin viheltää:
Vastustajan kamppaaminen niin sivulta kuin takaapäinkin
Paidasta repiminen
Korkea jalka vastustajan silmien korkeudella.
Kyynärpää -taklaukset
Ryntääminen maalivahdin päälle.
Ja sokerina pohjalla: Suunsoitto. Jos koko pelin ajan kuuluu jatkuvaa suunsoittoa eikä tuomari reagoi mitenkään, millä ihmeellä tuomari kuvittelee saavansa jotain auktoriteettiä kentällä?
Rikkeitä on paljon muitakin, suosittelen tutkimaan sääntökirjaa.
Luulisi tuomarin itsekin viihtyvän kentällä paremmin, kun tietää mitä tekee ja reagoi kentällä sen mukaisesti, ettei tarvitse sitä älytöntä mussutusta kuunnella koko aikaa.
Ja nämä havainnot ovat tulleet niin omista peleistä kuin myös peleistä mitä on tullut seurattua ennen oman pelin alkua.