Lainaus käyttäjältä: Jimi Nevalainen - 11:45:46, 19.07.2007Lainaus käyttäjältä: Tomi Vesanen - 21:23:02, 18.07.2007Harmittaako Jimi!!??!! täytyy myöntää että ehkä hitusen. varsinkin kun sitä naistakaan ei sitten kauheasta yrityksestä huolimatta löytynyt. Ois pitäny tehä nättiset ja "nukahtaa" sinne nissaniin valmiiks ni ois päässy mukaan.. en vaan taas tajunnu Näyttihän sitä ainakin joku siellä vieressäsi olevan aamusella... kivi-paperit-sakseako te vain siellä veditte?
Lainaus käyttäjältä: Tomi Vesanen - 21:23:02, 18.07.2007Harmittaako Jimi!!??!! täytyy myöntää että ehkä hitusen. varsinkin kun sitä naistakaan ei sitten kauheasta yrityksestä huolimatta löytynyt. Ois pitäny tehä nättiset ja "nukahtaa" sinne nissaniin valmiiks ni ois päässy mukaan.. en vaan taas tajunnu
Harmittaako Jimi!!??!!
Tässä jatkoa siltä sunnuntailta. Oli sov**tu että lähdettäisiin viimeistään 8.30 liikkeelle. Itse heräsin varuilta 6.45 ja olin ihan hyvässä iskussa ajoissa. ”Tombe” oli emäntänsä kanssa sopinut herätyksen 7.15 jossa olisi vartin ”torkku”, niinpä kun kello oli 7.35, menin herättelemään häntä. Ei ollut mies parhaassa mahdollisessa hapessa. Istumaan hän pääsi, mutta kommentit oli tyyliin ”ei v**tu, jos koittaa edes hengittää, sydän rupee takomaan”. Lopulta hän pääsi kuitenin liikkeelle ja meni vielä 8.10 aamiaiselle ravintolalle, ehkä hän siitä elpyy kun saa syötävää. Noihin aikoihin myös ”allu ja ”jari” nousivat. ”Nättisen” kanssa meinasi olla hieman ongelmia. Häntä herättelin reilut puoli tuntia erään auton takapenkiltä johon hän oli sammunut, eikä meinannut millään herätä. Näennäisesti hän kyllä heräili kylmyyteen, kun avasin häneltä molemmat ovet, mutta höpötteli vain jossain horkassa ihan perättömiä. 8.25 oli kuitenkin ensimmäinen auto lähtövalmiina, sisältäen kolme ensimmäistä pelaajaa. ”Nättinen” eli maalivahtimme vielä autossa nuokkui pahanlaisesti, mutta ainakin saataisi jätkät paikalle. Kun saavuimme kentille, oli kello 9.10 ja oli hyvin aikaa. Tosin puolet pelaajista vielä oli matkalla, ja kun kenttäkään ei ollut se jonka luulimme (minun kämmi, kenttien numerointi oli eri kuin aiempina vuosina) oli pakko jäädä muita kavereita sopiviin paikkoihin vastaan jotta löytävät kentälle. Lopulta ennen täyttä aikaa olivat kaikki kentän laidalla odottamassa ja seuraamassa kentän tapahtumia edellisen ottelun jäljiltä. Katsellessamme kenttää, todettiin ettei ole mahdollisuuttakaan tehdä maalia. Tuolla kentällä mentiin syvyydessä pallit-nännit. Joten kovin kummoisia pyrähdyksiä ei tuolla kentällä tehty. Siispä lähtisimme hakemaan 0-0 tulosta puolustuen kaikilla viidellä miehellä ja koittaisimme hoitaa rankkareilla homman. Itse pelasin edellisvuotena kolmessa eri joukkueessa ja pääsiin jo pariin otteeseen ottamaan kokemusta noista rankkareista, joten hienoisen etulyöntiaseman saisi siitä. Se on oma lajinsa taas se rankkarin ampuminenkin. Valitettavasti kävi niin että vastaustajaa ei tullutkaan?!? Siispä saimme luovutuksella 3-0 voiton ja olimme 32 parhaan joukossa sijoilla 17-32, ajatuksena jo tuokin oli hieno! Siispä toimistolle katsomaan koska seuraava peli ja millä kentällä. Kävi ilmi että olisi sama kenttä ja reilu puoli tuntia alkuun. Tällä välin ”tombe” ja ”nättinenkin” elpyivät ihan mukavasti odotellessa. Lopulta tuo peli koitti ja vastustajia oli moninkertainen määrä kuin meitä, mutta nou hätä. Puolustettiin, puolustettiin. Kyseltiin varmaan minuutein välein tuomarilta että paljon aikaa jäljellä ja ottelu tuntui loputtomalta ja olimme melkolailla hapoilla lopussa. Aina tilanteissa kuitenkin toisten tsemppaamana saimme jonkun viimeisillä voimilla siihen pallon tielle ja lopulta tuomarin vihellys vapautti meidät ja olisi rankkarikisa edessä. Tiesin että minä ampuisin ainakin, mutta emme tienneet mennäänkö yhdellä vaiko kolmella ampujalla tässä vaiheessa. Noin pari minuuttia kesti kentän toisesta päästä tulla sinne päähän josta rankkarit ammuttaisiin, huolimatta että kiersin kentältä päästyäni kentän ulkopuolelta ”kuivan” kautta Halusin että vastuja aloittaa, ja ei tarv**tu edes arvontaa kun he suostuivat tähän muitta mutkitta. Ja yhdellä laukojalla mentäisiin. Kun vastustaja valmistautui potkaisemaan pilkkuaan, totesin jo heti väärästä asennosta ettei tuosta tule mitään. Ei myöskään tullut ja jäi osoitteettomaksi tussuksi se sipaisu, ei tarvisi kuin käydä pistämässä pallo sisään ja taas pääsisimme pidemmälle. Hetkon kesti että pääsin laukomispaikalle, mutta kun lopulta pääsin niin vielä käytin toisen hetken oikeanlaisen jalansijan etsimiseen ja tuomarin annettua merkin, pistin pallon veskan käsien kautta sisään. Jännä juttu, kaikenlaisista odotuksista huolimatta olimme 16 parhaan joukossa. Taas uupuneena mutta tyytyväisenä suunta kohti toimistoa katsomaan seuraavaan pelin sijaintia ja aikaa. Saimmekin todeta että kenttä numero 2 ja viisi minuuttia aikaa alkuun, ei kerkeä huilia. neljännesvälierät: - Kenttä näytti.. mielenkiintoiselta. Keskialueella oli noin neljännes kentän kokoinen silkka ”järvi” eikä toisen päädyn maalinedustakaan näyttänyt siltä että siellä mitään tehtäisiin, joten taas lähdettäisiin hakemaan 0-0 tulosta, tai sitten jos toiseen päähän saisi paikan, niin voisi tilanteen tullen koittaa maaliakin tehdä. Peli soljui melko vauhdilla eteenpäin ja nopeasti havaittiin että se noin puolenmetrin syvyinen ”järvi” olikin itseasiassa helpoin kohta liikkua, vaikka siellä pohjakin sitten vielä vähän upotti, niin silti siinä pääsi mukavasti liikkeelle, tosin taas pallo ei liikkunut ollenkaan muuta kuin työntämällä, kuten ymmärretävää on. Toiselle puoliajalle meille avautuikin jopa pari paikkaa. Ensimmäisessä tilanteesa sain ”nättiseltä” loistavan puolenkentan mittaisen heiton keskilätäkköön ja etenin lätäkön läpi, ohitin siinä matkalla yhden kaverin mutta voimat menivätkin siihen jakun toinen vihulainen tuli vastaan, oli pakko katsoa saisiko apuja, jalat huusivat hoosiannaa. ”Allu” yrittikin tulla ylöspäin vain parin metrin päässä ja viittilöin ja huusin hänelle mihin hänen pitäisi juosta, hän näytti tosin myös väsähtäneen eikä liikkunut mihinkään. Karjaisin toisen kerran ja näytti kuin häntä olisi pistetty perseeseen, tiedä sitten millä ja mihin kohtaan, pääasia että tulos oli loistava. Hän syöksähti sellaisen kolme metriä eteenpäin ja sain vipattua pallon hänelle. Maalin esteeksi oli enää vain kaksi estettä, maalivahti sekä ennen kaikkea SUO, useimmat tilanteet se suo ehkäisee vaikkei vastustajaa ole mailla eikä halmeilla. Tässä tilanteessa tapahtui kuitenkin jotain ihastuttavan kummallista. ”Allu” laukaisi yhden askeleen jälkeen pallon kohti vastustajan maalia ja todennäköisesti koko kentta näki heti ettei se mene maaliin, se nimittäin ei kohonnut ollenkaan ja näin ollen pysähtyisi suohon viimeistään parin metrin päässä. Vaan mitä vielä, se j**alauta jatkoi matkaansa kuin juna kiskoilla ja kulki sellaisen viitisen metriä maaliin saakka.. SUOTA PITKIN! Aivan käsittämätöntä, vielä jälkikäteen vastustajien kanssa ihmeteltiin että miten helvetissä se liikkui noin, mutta kelpaa!! Johdettiin 1-0 eikä aikaa olisi kovin hirveästi. Tuossa tilanteessa ”allu” kaatui laukaisun jälkeen suohon selälleen seuraten laukauksen kulkua maaliin. Maalin tullessä hän nosti onnellisenä kädet suosta ilmaan ja minä hyppäsin päälle juhlimaan, fiilis oli aivan tajuton. Lopussa pääsimme vielä ”tomben” kanssa läpiajoon kahdestaan, mutta veska pelasti tuon tilanteen jonka jälkeen vain kulutettiin aika pois ja taas pääsimme eteenpäin. Keskinkertainen tiimi, ei vaihtomiehiä, valtaosa ei ollut saanut koko päivänä mitään ravintoa, ja unetkin olivat vähän niin ja näin. Puolivälierä: - Seuraava ottelu alkaisi 10 minuutin päästä ja kun näin vastustajan, olin ensimmäistä kertaa koko päivänä siinä uskossa että voitamme ottelun, ennekuin se alkoikaan. Vastustaja oli nimittäin pelannut ottelunsa suon kuivimmalla kentällä, eivätkä olleen käytännössä edes likaisia. He eivät voisi hallita tätä kenttää. Peli alkoi ja saimme todeta että vastutajakin puolustaa kovasti, ja mentiin erittäin sopuisasti rankkareihin saakka, kummallakaan ei ollut oikeastaan edes paikkaa. Tuntui että alusta asti odotimme rankkareita. Vastustaja ei joko halunnut tai kyennyt märissä olosuhteissa tekemään mitään, me emme taas jaksaneet. Rankkarit tulivat ja mielenkiinnolla jännitettii miten tässä käy. Se olisi perkele paikka välierissä jos tämänkin vielä hoitaisi, hädin tuskin mieli ymmärsi tilannetta. Jälleen vastustaja aloittaisi ja toivoin että myös epäonnisutuisi ensimmäisessä. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan kaveri pisti pallon varmasti maaliin. Sen sijaan että saisi mahdollisuuden ratkaista ottelu, olisi itse pakko onnistua jotta yleensä jatkuisi homma. Noh, pallo ”turvallisesti” tolpan kautta maaliin ja uudet vetäjät. Toisilla laukojilla kävi niin että molemmat epäonnistuivat. Vastustaja veti yli, ”allu” laukoi päin veskaa. Kolmansilla vetäjillä ”nättinen” torjui vastustajan kovan vedon yli maalin ja päätettiin antaa hänen koittaa. Hän oli pitkin päivää antanut niin lukuisia hyviä avauksia sekä jalan että käsin, joten ei olisi ihan vieras paikka. Hän tööttäsikin pallon veskan käsien ja yläriman kautta maaliin ja juhlat olivat valmiita. Olimme yhdessä kasassa maalin edessä, onneksi kukaan ei hukkunut suohon Olo oli jumalottoman tyyväinen, samalla helvetin väsynyt. Välierä: - Välierään sattui vastaan sitten toinen joukkue joka ei ollut koko päivänä päästänyht yhtään maalia omiin, joten taas haiskahtaisi rankkareilta. Itse tosin ajattelin että voisi ensimmäisella puoliajalla koittaa edes hiukan hyökätä, jos vaikka saisi paikan. Ei keretty kyllä pelata kuin pari minuuttia kun sain maalivahdiltamme jälleen kerran aivan loistoheiton siihen järveen ja kävin noukkimassa pallon mukaan. Ohitin lätäkön aikana yhden vastustajan joka luovuttikin onneksi eikä lähteny enää perääni vaikka varmasti olisi kiinni saanut, oli melko hapoilla itsekin. Kun pääsin lätäkön kupeeseen totesin että olen aivan yksin, edessä vielä kaksi vastustajaa ja heidän maalivahtinsa.. ”maalivahti, helvetti maalivahti on pari metriä ulkona maaliltaan” –ajattelin ja päätin koittaa temppua. Toinen jalka tukevasti suohon ja toinen jalka pallon alle, vippaus ilmaan ja sitten koittaa laukoa ilmasta roikko takakulmaan jossa oli siis tilaa kun veska oli hiukan ulkona. Toteutus toimi yhtä hyvin kuin ajatuskin, parempaan ei olisi pystynyt edes kuivalla nurmikentällä, kova pommi takayläpesään, laskien juuri sopivasti alaspäin, kaunis, kaunis maali.. mille tahansa kentälle mutta varsinkin suolle. Siitä alkoi sitten taas se viidellä puolustaminen ja tuomarilta ajan kysely Toisella puoliajalla vastujajilla oli yksi paikka jossa pallon osui kuitenkin vain ylärimaan. Taktiikka oli meillä harvinaisen selvä. Aina vain joku eteen ja toivottiin ettei palloa saada eteenpäin, ei ainakaan maaliin asti. Ja kun pallo tuli maalin edustalle, niin ”nättinen” nappaisi pallon käteen ja avaisi heittäen niin pitkälle kuin mahdollista, yleensä ½-1 minuuttia tähän aina sai aikaa kulutettua. Lopussa vastustaja otti maalivahtinsakin hyökkäämään, mutta kestimme kuin kestimmekin loppuun saakka. Finaali odottaisi Oli jo aivan täydellinen olo ja kukaan ei edes ajatallut että saako kultaa vai hopeaa, juhlimme jo hopeaa täydellisenä saavutuksena. Taktiikan riemuvoittona =) . Tosin kun selvisi että loppuottelu olisi pääarenaalla televisiontia varten, niin tiesi että siihen loppui se tuhkimotarina. Tuo kenttä nimittäin oli tajuttoman paljon kuivempi ja siellä pystyi jopa juoksemaan. Meillä ei riittäisi paukut millään tuollaiseen peliin, ei sitten millään. Olisihan se lähdettävä pelaamaan se, vaikka tulos olikin jo melko varmasti tiedossa. EI, meillä ei todellakaan ollut mitään jakoa tuossa ottelussa.. en tiedä mitä telkasta näkyy sitten, mutta kentällä tuli ainakin tunne että se tulee näyttämään enimmäkseen naurettavalta, vastustaja pyöritti, minä roikuin taktiikan mukaisesti puolessa kentässä toivoen jotain tilannetta ja puolustuksessakin oli kaikilta paukut loppu. Vastustaja teki sen tarvittavat pari maalia ja nappasivat mestaruuden. Tosin tässä tapauksessa mestareita oli kaksi joukkueellista. Otimme nimittäin täysin yhtä ison ilon irti hopeasta kuin voittajat kullasta. Koskaan elämässäni ei ole häviäminen tuntunut yhtä hyvältä Kiitokset mukana olleille jätkille. Aivan valtaisa taistelu joka jätkältä ja ensi vuonna sitten samanlainen ilme heti alkusarjan peleihin niin hyvä tulee!! ps. enää 359 päivää ensi vuoden kisoihin!!!!!!!!!!
Vahvaa tarinan kerrontaa Vesaselta, selvästi oli sopivasti otettu huikkaa kun noin hyvin asiat muistissa!
Johan pojjaat löytyy YouTubestakin, kuka lie upannut:h*ttp://youtube.com/watch?v=0ZC0Wgl1KAoUUSI OSOITE:http://www.youtube.com/watch?v=1924lNf0PlQOnneksi olkoon upeasta suorituksesta!!
